Kuvat Pinterest
Olen edelleen sitä mieltä, että tukka on yksi mun vahvimmista puolistani. Vaalin sitä ja käytän aina vain vähemmän ja vähemmän sitä rasittavia aineita, värejä, muotoilua. En suostu millään hinnalla enää värjäämään sitä itse enkä muista päivää, jolloin olisin suoristanut raudalla koko kuontalon. Muutama vuosi taaksepäin ja kihartuvan tukan agre-suoristaminen oli valehtelematta jokapäiväistä. Virhe.
Mottoni tänä päivänä hiustenlaitossa on aikalailla "let the nature do the trick" ja en juuri käytä aikaa mahtaviin kampauksiin tai kiharoihin. Arkinen tukka koostuu tänä päivänä pääasiassa tipasta Simin arganöljyä ja tujauksesta Moroccan Oilin keskivahvaa lakkaa. Ja yksinkertaisesti siitä, että annan taipuvan tukan taipua sinne minne haluaa.
Suurimman inspiksen tähän "ei-laitettuun" kuontaloon ja nature lookkiin haen Pinterestistä. Noin kolmisen päivää sitten huomasin olevani entistä syvemmällä hakusanoin "natural blonde hair" ja eteeni alkoi tupsahdella kuvia Birgitte Bardotista ja muhkeasta 60-luvun tukasta. Ja siitä etutukasta! Olin myyty. Seuraavana päivänä näppäilin kampaajalleni viestin, jossa kerroin saaneeni pahan päähänpiston ja "pakko on saada". Ja saan! Vajaan viikon päästä napsaisen aavistuksen lyhyemmän, ylipitkän etutukan, jonka juju on tuo keskipääjakaus ja nimenomaan vapaana liihottaminen. Tykkään mallissa juuri siitä, että se on aavistuksen epäsymmetrinen ja istuu monella tapaa, eikä sen poiskasvattaminen tee harmaita hiuksia. Täydellistä! Juuri sopiva freesaus tukalle näin kevättä kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti