WHAT TO WEAR

100% Villahuivi &OtherStories

Olen luvannut itselleni yhden asian. En maksa enää koskaan vaatteesta, joka sisältää akryyliä. 

Koulutukseni ja työni kautta olen herännyt entistä valppaammaksi materiaalien suhteen ja siihen, miten pelottavan paljon kärsin, kun ostan jotain kaunista ja muutaman käyttökerran jälkeen tuote on pilalla. Nyppyyntynyt, nukkaantunut, venynyt muodottamaksi. Edes viha-rakkaus-suhteen tavoin pelittävä "nukankerääjä" ei pelasta tilannetta. 

Mutta mistä tietää mitä ostaessaan saa? Vaikka panostaisi tuotteeseen, joka sisältää ainoastaan villaa, puuvillaa, merinovillaa, kashmiria, miten voi olla varma, että ostaa laatua. Myös nämä laadukkaat materiaalit voivat olla alkuperältään huonosti ja halvasti kasvatettuja ja käsiteltyjä. Tämä oli myös tänä aamuna työpaikan kahvipöydässä puheenaiheena ja kysymyksen esitettyäni ei siihen oikein löytynyt vastausta. Mistä voin tietää, että Suomessa valmistettu tuote on laadukas? Mitä on laatu? Onko ketjuliikkeiden tarjonta aina pahasta?

Omalla kohdallani valppaus tarkoittaa materiaalien ja niiden alkuperän tutkiskelua, brändiin tutustumista, hinta-laatu-suhteen jakautumista ja tiedostamista siitä, että pystyn käyttämään mallia vielä kauan. On ollut myös lohdullista huomata, että monet vaatebrändit ovat siirtymässä pois yhden malliston-ajattelutavasta ja uskaltaneet lähteä suunnittelmaan vaatteita, jotka eivät ole sidottu mallistoon, tiettyyn trendiin tai aikakauteen. 

Kirjoittaja elää muodille, mutta ei haluaisi ostaa sutta, eikä sikaa säkissä. 

BARDOT BANGS

Kuvat Pinterest

Olen edelleen sitä mieltä, että tukka on yksi mun vahvimmista puolistani. Vaalin sitä ja käytän aina vain vähemmän ja vähemmän sitä rasittavia aineita, värejä, muotoilua. En suostu millään hinnalla enää värjäämään sitä itse enkä muista päivää, jolloin olisin suoristanut raudalla koko kuontalon. Muutama vuosi taaksepäin ja kihartuvan tukan agre-suoristaminen oli valehtelematta jokapäiväistä. Virhe.

Mottoni tänä päivänä hiustenlaitossa on aikalailla "let the nature do the trick" ja en juuri käytä aikaa mahtaviin kampauksiin tai kiharoihin. Arkinen tukka koostuu tänä päivänä pääasiassa tipasta Simin arganöljyä ja tujauksesta Moroccan Oilin keskivahvaa lakkaa. Ja yksinkertaisesti siitä, että annan taipuvan tukan taipua sinne minne haluaa.

Suurimman inspiksen tähän "ei-laitettuun" kuontaloon ja nature lookkiin haen Pinterestistä. Noin kolmisen päivää sitten huomasin olevani entistä syvemmällä hakusanoin "natural blonde hair" ja eteeni alkoi tupsahdella kuvia Birgitte Bardotista ja muhkeasta 60-luvun tukasta. Ja siitä etutukasta! Olin myyty. Seuraavana päivänä näppäilin kampaajalleni viestin, jossa kerroin saaneeni pahan päähänpiston ja "pakko on saada". Ja saan! Vajaan viikon päästä napsaisen aavistuksen lyhyemmän, ylipitkän etutukan, jonka juju on tuo keskipääjakaus ja nimenomaan vapaana liihottaminen. Tykkään mallissa juuri siitä, että se on aavistuksen epäsymmetrinen ja istuu monella tapaa, eikä sen poiskasvattaminen tee harmaita hiuksia. Täydellistä! Juuri sopiva freesaus tukalle näin kevättä kohti. 

Kotona

Tampere-juliste Dom Dom, Tampere

Näin muutaman viikon uudessa kodissamme asuneena olen kovasti kaipaillut seinille jotain. En yleensä sinne paljoa ripusta, sillä pelkään hajottavani seinän niin pahasti rei'ille, että edes kitti ei peitä tuhoja. Miten siinä voi onnistua? Helposti. 

Kollegani kertoi hauskan jutun työmatkalla naisesta, jolla oli nähnyt kaksi kaupunki-julistetta vieri vieressä. Toisessa luki Muhos ja toisessa Paris. Näin ne muistaakseni menivät. Tai sitten se oli Mäntsälä. Tai Lontoo. Jokatapauksessa, mielettömän hauska idea ja nerokas tapa saada hymy kasvoille siinä kotisohvalla köllötellessä. Varför Paris, kun meillon Muhos!

Hankin Tampere-julisteen sen minimalistisuuden, en niinkään sen vitsikkyyden takia. Eihän siinä juuri ole mitään vitsikästä tulla mustanmakkaran ja Juicen kotikaupungista, mutta välillä sitä on hauska istua sohvalle ja miettiä, mistä sitä oikein tulee. Ja ehkä vähän hymyillä samalla. 

Manse <3

LATELY

Mitä kuuluu? 

Itseasiassa todella todella hyvää! Mulla on uusi työ, uusi koti ja uusi inspiraatio lähteä jälleen kuvailemaan ja kirjoittamaan. 

Pikkuhiljaa.

Taidan todellakin olla fiiliskirjoittaja. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.